Valmentajasi
Elämä ei aina mene suorinta reittiä
Olen 54-vuotias, kahden aikuisen tyttären isä ja yhden pienen prinsessan isoisä. Asun Mikkelissä vaimoni ja kolmen koiran kanssa. Olen Keski-Suomen kasvatti, mutta olen tehnyt pitkän uran myös eteläisessä Suomessa, monenlaisten vastuiden ja roolien parissa.
Matkan varrelle on mahtunut paljon tekemistä, luottamusta ja painetta. On ollut vaiheita, joissa työ ja velvollisuudet veivät enemmän kuin antoivat. Kaikki tämä on opettanut, mutta myös kuluttanut.
Kun kaikki ei enää toimi
Takana on työuupumusta, keskivaikeaa masennusta ja alkoholismia – ja ennen kaikkea niistä toipumista. Ei yhtenä päätöksenä, vaan prosessina. Uuden elämän rakentamista askel kerrallaan.
Tänään voin sanoa olevani oman elämäni herra uudelleen. En siksi, että kaikki olisi täydellistä, vaan siksi, että suunta on selvä ja perusta kunnossa.
Keho ei ole projekti – se on käyttöväline
Liikunta on kulkenut mukanani kymmeniä vuosia, mutta pitkään se oli kausittaista. Elämäntilanne, stressi ja kuormitus määrittelivät, milloin jaksoi ja milloin ei. Uuden elämän suunnan ja tietoisten valintojen myötä aloin treenata toden teolla – tällä kertaa itseäni varten.
Matkan varrella on tullut myös kolhuja: selkäleikkaus, kaularangan luudutus ja erilaisia vaivoja. Ne eivät ole kadonneet. Ne pysyvät hallinnassa, kun treenaan. Oikeastaan ne pakottavat liikkumaan järkevästi, säännöllisesti ja pitkäjänteisesti. Se on opettanut kehosta enemmän kuin mikään teoria.
Nykyhetki
Tällä hetkellä toimin kuntosaliyrittäjänä Kangasniemellä Kuntomestassa ja teen valmennustyötä. Minulla on personal trainerin koulutus, mutta vielä tärkeämpaa on kokemus: siitä, miltä tuntuu rakentaa itseään uudelleen, elää kolhujen kanssa ja pitää keho toimintakykyisenä arjessa.
Treenaan itse edelleen tavoitteellisesti ja haaveilen kilpailemisesta ikäluokissa, erityisesti sisäsoudussa ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös Hyroxissa. Kilpaileminen on yksi tapa pitää suunta terävänä – ei itseisarvo.
Miksi Romurunko?
Romurunko ei syntynyt trendistä eikä paperilla. Se syntyi elämästä, jossa keho on välillä pettänyt, mieli ollut koetuksella ja suunta kadoksissa – ja jossa kaikki on rakennettu uudelleen ilman oikopolkuja.
Romurunko on ajattelua, jossa keho tehdään kestäväksi arkea varten. Ei hetkellisesti, vaan pitkäksi aikaa. Rauhallisesti, suunnitelmallisesti ja kokemukseen nojaten.
Tätä minä teen ja tätä minä vien eteenpäin.